Kaukana arjesta osa 1

Kaukana arjesta

Miranda oli kyllästynyt elämäänsä. Jokainen päivä tuntui toistavan itseään. Työ ei antanut enää mitään ja ystävienkin levy tuntui jumittuneen samaan kappaleeseen. Miranda lukitsi matkalaukkunsa lukot. Kesä hehkui kauneuttaan joka puolella, ja häneltä oli ehtinyt mennä koko toukokuu sumussa, hänen miettiessään asioitaan. Hän oli tuskin huomannut luonnon eloon heräämistä. Jos oppilaat stressasivat päättäjäisiä, niin opettajatkin tekivät ja odottivat kesälomaa aivan yhtä innolla kuin oppilaatkin. Miranda asetti matkalaukkunsa Toytota Corollansa takakonttiin ja palasi takaisin sisälle. Hän ei halunnut nähdä yhtään teiniä ainakaan puoleen vuoteen eikä ketään muutakaan koulusta. Hän oli toiminut vasta kaksi vuotta opettajana, mutta oli jo saanut tarpeeksensa ja oli lopulta irtisanoutunut. Tämä oli ollut hänen viimeinen kevätjuhlansa siinä koulussa. Ehkä hän hakisi johonkin toiseen kouluun opettamaan, johonkin, jossa kurilla ja järjestyksellä oli väliä. Miranda oli ollut viittä vaille palamassa loppuun ja päätti siksi pitää vaikkapa puolen vuoden loman. Isotädiltään saamansa perinnön ansiosta hänellä oli siihen varaa ja olihan hänellä omatkin säästönsä.  Hän  irrotti jääkaapin johdon pistokkeesta ja jätti sen oven raolleen.  Hän otti eteisen nurkasta kylmälaukun ja heitti käsilaukun olalleen. Hän lukitsi oven, vei kylmälaukun takakonttiin, asettautui ratin taakse ja asetti käsilaukkunsa pelkääjänpaikalle.  Hän käynnisti autonsa ja suuntasi kohti moottoritietä. Hän käänsi radion auki ja ajoi aurinkoisessa kesäkuun aamussa. Eivät oppilaat olleet koulussa suinkaan pahimpia.  Eläintarha se oli koko laitos. Hän ei halunnut koko lomansa aikana ajatellakaan tärkeileviä filosofian opettajia, muita viisaampia matematiikan professoreita tai rehtoria, joka aina katsoi häntä hävyttömästi.  Nyt hän halusi ainoastaan viettää laatuaikaa yksin. Häirinnästä ei ollut pelkoakaan, sillä hänen mökkinsä oli sivussa kaikesta sivistyksestä. Mökki oli keskellä metsää ja lähin naapurikin oli kymmenen kilometrin päässä. Myös järven rannassa sijaitseva sauna oli niin rauhallisella paikalla, että soutelijoita meni harvoin ohi. Joten hänellä oli vapaus kävellä vaikka alasti joka päivä. Hänellä olikin suunnitelmia nauttia yksinolostaan täysin rinnoin.  Vaatekaapistaan hän oli valinnut niin tyylikkäät kaupunkivaatteet, peltovaatteet kuin erinäisiä vaatteita, jotka olivat jääneet jo hänelle hieman pieneksi. Hän voisi käyttää niitä tämän loman ajan ja heittää sitten pois.

Ajettuaan kaksi tuntia Miranda kaarsi autonsa huoltoaseman pihaan. Hän tankkasi auton, parkkeerasi sen sitten ja meni tutkimaan, mitä kaikkea huoltoasema piti sisällään. Sitä oli remontoitu hurjasti viiden vuoden aikana. Nyt se oli kuin pieni kaupunki: löytyi perinteinen huoltoaseman kahvila, motelli, peliluola, pikaruokala sekä vähittäistavarakauppa. Miranda meni kauppaan ja yllättyi sen valikoiman suuruudesta.  Siellä oli valikoimaa vaatteista musiikkiin ja ruokatarvikkeisiin.  Hetken mielijohteesta hän valitsi vaateosastolta vaatteita ja meni sovittamaan.  Hän sovitti violettia minihametta, joka juuri ja juuri ylettyi peittämään hänen pyöreät pakaransa. Hän oli niitä harvoja naisia, joille oli siunaantunut hoikka, mutta naisellinen vartalo. Hän oli 165-senttiä pitkä, mutta hoikat sääret saivat hänet näyttämään hieman pidemmältä. Hänellä oli linjakkaat lanteet ja C-kupin rinnat. Nekin sulautuivat hyvin hänen vartaloonsa, näyttämättä liian suurilta.  Teini-ikäisenä hän oli yrittänyt kaikkensa piilottaakseen rintansa, jotka olivat olleet suuremmat kuin monilla muilla hänen luokassaan. Nyt hän kantoi niitä ylpeydellä ja jaksoi suhtautua lähes aina huumorilla miesten katseisiin ja joskus jopa heitti tahallaan vettä myllyyn. Paitsi sen ällöttävän rehtori Nummisen kanssa. Pelkkä ajatus puistatti häntä ja hän ajoi miehen mielestään. Kukahan kumma sitäkin miestä suostui naimaan, Miranda mietti huvittuneena. Hän sovitti ylleen farkkuliiviä, joka oli hieman liian pieni rintojen kohdalta. Hän sai suljettua neljä alinta nappia, mutta rintojen kohdalla oleva nappi ei mennyt kiinni. Hän riisui paitansa ja rintaliivinsä ja laittoi farkkuliivin uudelleen päälleen. Nyt hän sai viisi nappia kiinni, mutta nännien yläpuolelta rinnat jäivät näkyviin. Hän puki oman vaaleankeltaisen hihattoman paitansa takaisin päälleen ja huomasi sitten, että oli ajatuksissaan unohtanut rintaliivit. Hän virnisti peilikuvalleen ja päätti tehdä hieman kiusaa muille asiakkaille. Hän meni kassalle, jossa noin parikymppinen nuori mies otti vastaan hänen ostoksensa hieman hermostuneena hikoillen. Poika yritti kovasti olla katsomatta Mirandaa, mutta katse harhaili jatkuvasti tiettyyn suuntaan. Mirandaa huvitti. Hän maksoi ostoksensa ja meni takaisin autolleen. Hän laittoi ostoksensa takapenkille ja jatkoi matkaansa .

Saavuttuaan kaupunkiin, hän kävi ruokaostoksilla lähes tyhjässä kaupassa ja ajoi sitten kylän läpi, kääntyi pienelle asfaltoidulle metsätielle ja vartin sitä ajettuaan, hän kääntyi hiekkatielle, jonka alussa oli yksityisalue-kyltti. Hän ajoi hiekkatietä puoli tuntia ja kaarsi autonsa rehevään pihaan, jossa oli tummasta hirrestä rakennettu kolmikerroksinen talo. Nurmi oli metri pituista, voikukat olivat vallanneet siitä suurimman osan ja talon ikkunat olivat sumeat. Miranda huokaisi; työsarkaa hänellä piisasi.

 Hän otti ostoksensa autosta, kahlasi nurmikon läpi, kiipesi kuistille ja avasi oven. Hän jätti etuoven auki, jotta ilma vaihtuisi. Vanha talo ehti kevään aikana imeä itseensä tunkkaista hajua. Miranda meni tupaan, jossa oli puulämmitteisen uunin ja puisten pirtti-huonekalujen lisäksi paras jääkaappi ja hella, jotka rahalla sai. Edelliset, 20 vuotta vanhat, olivat posahtaneet viime vuoden rajussa ukkosmyrskyssä. Muuten hän ei halunnut mökkiin mitään liian modernia, mutta uuni ja jääkaappi olivat sen verran tärkeitä hänelle, että niihin oli satsattava, kuten myös asialliseen pyykinpesukoneeseen. Aiemmin hänellä ei ollut ollut pesukonetta mökillään, mutta päätettyään viettää pidempiäkin aikoja siellä, hän oli ostanut vielä pesukoneenkin. 

 Miranda kävi laittamassa pääkytkimestä virrat taloon, laittoi jääkaapin pistokkeen seinään ja asetteli sitten ruoat paikoilleen. Hän katsoi ikkunoita ja päätti pestä ne ensimmäiseksi. Hän haki autostaan matkalaukut ja purki niistäkin vaatteet kaappeihin. Tuvasta lähti ovi oleskeluhuoneeseen, josta puolestaan pääsi makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa oli rokokoo-tyylinen kahdenmaattava pylvässänky, johon tosin olisi hyvin mahtunut kolmekin ihmistä. Sängyn vastapäisellä seinällä oli vaatekaapisto, joka oli samanvärinen kuin talon seinät. Yhdessä nurkassa oli 1920-luvun peilipöytä ja sen vieressä samalta aikakaudelta arkku.  Hän meni tupaan keittämään itselleen kupin kahvia, söi muutaman kinkkupiirakan palasen ja meni sitten etsimään eteisen siivouskomerosta ikkunanpesuvälineitä. Hän kävi vaihtamassa ylleen kauhtuneet, valkoiset kangasshortsit ja lähes puhki kuluneen punaisen narutopin.  Pestyään ensimmäisen kerroksen ikkunat, hän pysähtyi hetkeksi hengähtämään. Kakkoskerroksen ikkunat kaipaisivat vielä pesua, mutta onneksi ullakkokerroksessa ei ollut kuin kaksi ikkunaa talon molemmissa päissä.

Kun päivä kääntyi iltaan, oli Miranda saanut kaikki ikkunat pestyä. Nyt näytti siltä, kuin ikkunoissa ei lasia lainkaan olisi, aukot vain. Hän lämmitti saunan, jotta saisi matkan ja siivouksen pölyt pestyä pois Sauna oli hyvin vaatimaton verrattuna järven rannassa sijaitsevaan rakennukseen, mutta Miranda ei jaksanut nyt kävellä useampaa kilometriä edestakaisin. Pihassa oleva sauna sijaitsi pihan perällä ja kooltaan sellainen, että yksi ihminen mahtui sinne kerrallaan peseytymään.  Hän kävi saunassa, söi iltapalan ja meni sitten nukkumaan.